2016-12-10

Joulukortti nahkaisella piparkakulla


Tarvikkeet:
  • ruskeaa nahkaa
  • punaista kartonkia
  • punaista satiininauhaa, tässä 3 mm levyistä
  • sakset
  • piparkakkumuotti sabluunaksi, mutta voi vapaallakin kädellä piirtää
  • vasara ja meisti tai reikäpihdit reikien tekoon, tässä 3 mm levyinen
  • veitsi
  • kankaista koristenauhaa sekä liimaa tai washiteippiä
Punaisesta kartongista leikataan 10 cm korkea ja nauhan leveyttä vaille 20 cm leveä pala taitettavaan korttiin. Käyttämämme koristenauha oli 1,5 cm levyistä, joten kartongista leikattiin 10 cm x 18,5 cm paloja. Lopullinen kortti on neliö, joten kortti taitetaan 10 cm kohdalta ja toisesta puolesta tulee sen verran lyhyempi, että nauha/teippi näkyy etupuolelle. Ennen kortin taittamista kannattaa taitoskohdasta painaa veitsen tylpällä puolella viivoittimen avulla pehmeää alustaa vasten. Näin taitos on täsmälleen halutussa kohdassa ja kaunis.

Nahkaan painetaan tai piirretään piparkakkumuotin avulla tai vapaalla kädellä ääriviivat, joita myöten kuvio leikataan. Nahkaisen piparkakun yläreunaan tehdään sopivan kokoinen reikä, tässä 3 mm levyinen. Käytin siihen meistiä ja vasaraa, mutta saisi sellaisen naulallakin tehtyä. Nauhasta leikataan n. 20 cm mittainen pätkä, johon pujotetaan nahkainen piparkakku, ja solmitaan nauha lenkiksi.

Kortin etupuolelle keskelle pari senttiä yläreunasta tehdään pari senttiä leveä viilto. Tässä voi käyttää askarteluveistä, mattopuukkoa, keittiöveistä, mitä sitten kotoa löytyykin. Lenkin pää työnnetään kortin sisäpuolelta viillosta läpi, jonka jälkeen piparkakku tuodaan yläkautta lenkin läpi. Solmukohtaa siirrellään niin, että se jää kortin sisäpuolelle.

Kortin sisälle oikeaan reunaan liimataan nauha/teippi ja sisälle kirjoitetaan joulutervehdys. Me leimasimme sen, jotta pienimmätkin pääsisivät korttiaskarteluun mukaan.

Nahkaisesta piparkakusta saa myös kuusenkoristeen, kun sen tehtävä joulukorttina on täytetty. Voi niitä tehtailla ihan varta vasten kuusenkoristeeksikin, jos korteissa ei ole tarpeeksi.

2016-12-09

Joulumobile nahkaisilla piparkakuilla


Tarvikkeet:
  • männynoksa tai kaksi, muutkin käyvät, mutta nuo ovat kauneimpia
  • ruskeaa nahkaa
  • satiininauhaa, tässä luonnonvalkoista ja punaista 16 mm levyistä
  • narua kahden oksan yhteen sitomiseen, tässä juuttia
  • sakset
  • piparkakkumuotti sabluunaksi, mutta voi vapaallakin kädellä piirtää
  • meisti tai reikäpihdit reikien tekoon, tässä 6 mm meisti
  • vasara
Piparkakkumuotin avulla saa painettua nahkaan ääriviivat, joita myöten leikataan. Vasaroin muottia vähän, puupalikka muotin ja vasaran välissä, jotta sain hyvin näkyvät ääriviivat, mutta se ei ole välttämätöntä. Kuvion voi myös piirtää mallista tai omasta päästä.


Nahkaisen piparkakun yläreunaan tehdään sopivan kokoinen reikä. Kun satiininauha on 16 mm levyistä, täytyy reiän olla 6 mm leveä, mutta jos nauha on kapeampaa, pienempikin reikä toimii. Tässä käytin meistiä ja vasaraa, mutta saa reiän vaikka saksillakin tehtyä.

Kaksi oksaa sidotaan ristikkäin yhteen kiertämällä narua oksien risteyksessä kulmittain molempiin suuntiin. Samalla voi tehdä lenkin, josta mobilen saa kattoon roikkumaan.


Leikkasin satiininauhoista 40–50 cm mittaisia pätkiä, jotka pujotin piparkakkujen rei'istä läpi. Pätkät voisivat olla pitempiäkin, 50–60 cm, mutta satiininauhaa ei tähän hätään ollut tarpeeksi ja sitä säästääkseni nidoin pätkän päät yhteen, mutta niihin voisi tehdä tiukan solmunkin, joka olisi epäilemättä kestävämpi ratkaisu. Piparkakkuja tähän meni 10 kappaletta, mutta se on toki kiinni oksien pituudesta. Nauhat, joissa roikkuu nahkainen piparkakku, ripustetaan oksiin ja mobile on valmis ripustettavaksi kattoon.

2016-12-05

Pinaattikeitto

Tarjoiluehdotus

Ainekset:

Tästä saa 4-5 annosta olettaen että lisukkeena on keitettyjä munia
  • 50g voitasulata kattilassa
  • 1tl valkopippurialisää kattilassa kuplivaan voihin
  • 1½–2 dl vehnäjauhojasekoita voihin
  • 1L maitoalisää jauho-rasvaseokseen useassa osassa, sekoittaen mieluiten metallisella pallovispilällä kunnes maito on kokonaan sekoittunut.
  • pussillinen pakastepinaattiasulaa nätisti sopassa
  • muskottipähkinää ripaus
  • ½–1tl suolaa
Tämä on jopa nopeampi tehdä kuin sulattaa kaupan pakastepinaattikeitot ja varmasti maukkaampi!

2016-10-29

Luurankorasia paperirullasta


Tänä vuonna päätimme olla pitämättä kavereille kummitusjuhlia, eikä siten tullut piñataakaan, joten keksin tehdä pieniä karkkirasioita samalla periaatteella. Näitä ei kuitenkaan tee samalla vauhdilla kuin keväisiä tipurasioita, joten niitä ei jaella keppostelijoille, vaan viedään tuttaville.


Tarvikkeet:

  • paperirulla
  • valkoinen kreppipaperi
  • musta huopa
  • liima
  • sakset
  • juomalasi
  • veitsi

Kreppipaperista leikataan vähän kapeampia suikaleita kuin tavallista piñataa tehdessä, noin 2cm levyisiä. Ne hapsutetaan noin 2mm levyisillä ja 1cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi kannattaa laittaa leikatessa monin kerroin, omia hermoja säästääkseen.

Paperisuikaleet liimataan kerroksittain alhaalta ylöspäin, uusi suikale aina vähän vanhan päälle peittämään sitä. Liimasin ne nyt spiraalina, mutta voisi niissä olla selvärajaiset kerroksetkin. Alimmaisen kerroksen ei tarvitse olla hapsutettu ja se liimataan siististi peittämään rullan alareuna. Jos haluaisi lopputuloksen olevan kirkkaan valkoinen, kannattaisi rulla päällystää ensin valkoisella paperilla, koska rulla paistaa hiukan läpi kreppipaperista.


Pillow box -tyylinen rasia tehtiin samalla tavalla kuin tuossa tipurasiassakin. Pahvia heikennetään veitsen avulla siitä kohdasta, johon taitos halutaan, eli neljästä kohtaa. Mustasta huovasta leikataan silmät, nenä ja suu, jotka liimataan sopiviin kohtiin. Loppusilauksena valmis luurankorasia täytetään karkeilla. Kreppipaperia voi vielä tietysti vähän pörhistellä, kuten aina piñatoissa.

Jos tällaisessa on liikaa vaivaa omaan aikatauluun, rullan voi ihan päällystää valkoisella paperilla ja piirtää mustalla tussilla silmät, nenän ja suun. Tässä tehtiin lähinnä pieniä söpöjä taideteoksia eikä sarjatuotantoa.

2016-10-28

Lepakko verhoihin


Näitä teimme viime vuonna, kun järjestimme kummitusjuhlat lasten kavereille. Niitä annettiin juhlissa käyneille kotiin muistoksi, mutta muutama löytyi nyt taas koristamaan verhoja. Ne aloittivat sarjan verhoihin pyykkipojalla ripustettavista koristeista. Talvella oli punatulkkuja ja keväällä perhosia. Jotain muutakin olisi tarkoitus vielä askarrella verhoihin joskus tulevaisuudessa.

Tarvikkeet:
  • pyykkipoika
  • musta kartonki
  • musta(, punainen ja valkoinen) maali, tässä sormiväri
  • veitsi tai sakset
  • liima, esim. Eri-Keeper
  • tikku silmien ja suun maalaamiseen

Maalaa pyykkipoika mustaksi. Käytimme kuivaustelineenä tyhjää vessapaperirullaa, jotta ei tarvitsisi odottaa toisen puolen kuivumista. Kun pyykkipoika on kuivunut, siihen maalataan vielä valkoisella silmät ja punaisella suu. Tässä käytimme cocktail-tikkua, jotta jälki olisi vähän tarkempi kuin sormenpäillä tehtynä. Nämä toki voi jättää poiskin, jos ei halua lepakolle kasvoja, mutta lapset maalasivat nämä, ja kasvot olivat olennainen asia.

Näihin lepakoihin leikkasin veitsellä kartongin, mutta voisi sen saksillakin tehdä. Veitsellä saa minkälaisen ikinä haluaakin, mutta kulmat ovat niin teräviä, että asiasta kannattaa varoittaa, jos näitä lapsiperheisiin menee. Pyykkipoika liimataan keskelle kartonkia ja lepakko on valmis.

2016-10-21

Sudenkorentoheijastin

Näin syksyn tullessa uudet Strömsön jaksot antoivat taas ideoita askarteluun kiireiden keskellä. Sieltä ihan suoraan kopioitiin tämä hieno idea heijastimista. Ekaluokkalaisella oli kaveri kylässä ja tämä oli hetken mielijohteen ideani kivasta aktiviteetista. Aikaa siihen sai hädin tuskin puoli tuntia menemään, joten ei se pitkäksi aikaa helpottanut keksimään tekemistä, mutta onpahan lapsilla hienoja aarteita, joita kelpaa koulurepun kyljessä esitellä. Ja kenelläpä ei olisi heijastimet syksyn alussa hukassa.


Tarvikkeet:
  • heijastinnauhaa, tämä 2,5 cm levyistä
  • rautalankaa
  • pieni metallillenkki
  • puuhelmiä
  • kalastajanlankaa tms. ripustusnaruksi
  • hakaneula tms. ripustamiseen
  • sakset
  • pienet pihdit
  • sivuleikkurit tms. rautalangan katkomiseen

Ohjeet voi lukea suoraan tuolta Strömsön sivuilta, mutta kirjoitan tähän kuitenkin oman versionikin.

Rautalangasta leikattiin noin 18 cm pitkä pätkä. Sen toinen pää kieputettiin pienen metallilenkin ympärille pari kierrosta. Tässä piti lapsia auttaa ja ottaa pienet pihditkin apuun, rautalanka on jäykkää tavaraa. Heijastinnauhasta leikattiin kaksi 16 cm pitkää pätkää, joiden reunat pyöristettiin. Rautalankaan pujotettiin ensimmäiseksi suuri helmi korennon pääksi, jonka jälkeen siihen laitettiin siivet. Taitoin siiven kaksinkerroin ja tein siihen keskelle haluttuun kohtaan ensin neulalla reiän, jotta se sujahtaisi helpommin rautalankaan. Jos heijastinnauha on vain toiselta puolelta heijastavaa, kuten tämä, pitää siivistä toinen laittaa toisin päin, jotta heijastin toimii molemmilta puolilta. Siipien jälkeen pujotetaan loput helmistä korennon ruumiiksi. Rautalangan toinen pää pyöritetään viimeisen ja toiseksi viimeisen helmen välistä pari kierrosta. Oli helpompi kierittää hiukan pitempää lankaa ja leikata ylimääräinen lanka lopuksi kuin yrittää päätellä pienellä langanpätkällä.

Sudenkorentojen tekeminen oli helppoa ja mukavaa, joten tein niitä sitten pienempienkin lasten kanssa. Siinä sai toki auttaa enemmän, mutta pienillekin on tärkeä ja iso asia, kun saa valita mieluisat helmet ja pujottaa ne itse.

2016-10-16

Kanttarellipizza


Synttärijuhlien suolaisten ruokien pääosaa oli vetämässä kanttarellipizza. Näin saatiin sekä käytettyä syksyn satoa
että tarjottua lihaton vaihtoehto sellaista kaipaaville. Ensimmäinen lajiaan tämä täällä oli ja täysin hatusta tempaistu mutta hyvin tuntui maistuvan.

Pizzapohja:

(kolmeen ⌀ 28cm paksuun lättyyn tai kahdelle uuninpellille)

  1. 4dl kädenlämpöistä (37⁰C) vettä
  2. 50g hiivaa
  3. 350g durumvehnäjauhoja
  4. 170g hiivaleipäjauhoja (8dl jauhoja yhteensä)
  5. 10g suolaa (~1tl tai vähän yli)

Taikina vaivataan pyörivällä sähkökoneella (taikinakoukuilla) kunnolla ja annetaan kohota kunnolla jotta jauhon gluteenit väsähtävät ainaiseen venymiseen ja paukkumiseen. Näin pitsa on helpompi muotoilla. Tähän pohjaan en laittanut rasvaa yhtään vaikka normaalisti laittaisin vähän oliiviöljyä, sillä pizzakastikkeeksi oli tulossa oliiviöljyä. Vieraiden olisi myös mukavampi syödä käsin pizzapohjaa joka ei tihku rasvaa.

Kun taikina on tunnin pari kohonnut, se jaetaan osiin jotka muotoillaan kireiksi palloiksi odottelemaan taas 30–60 minuutiksi, vaikka näin:



Tämän jälkeen voikin lätyn muotoilla ja laittaa hyvin jauhoitettuun uuninkestävään teräksiseen paistinpannuun täytettäväksi. Uuni päälle niin kuumalle kuin uuni antaa myöten ja grillivastus päälle jos sellainen löytyy. Mitä kuumempi uuni, sitä mehukkaampi pizza ja rapeampi pohja.

Täyte:

Tämän verran meni kolmeen pyöreään pannupizzaan, kahteen pellilliseen olisi mennyt enemmän täytettä.
  1. oliiviöljyä johon on sekoitettu aavistuksen verran valkosipulijauhetta, levitetään pohjan päälle pullasudilla
  2. timjamia, voi laittaa kymmenenkin vartta per pizza
  3. 160g (6 kpl) artisokansydämiä
  4. kaksi punasipulia kuullotettuina siivuina
  5. 350–400g kanttarelleja paistettuina (noin 4.5dl paistettua)
  6. emmentaljuustoraastetta
Pizzan annetaan kohota lämpimässä paikassa hetken, tällä välin voi täyttää seuraavaa. Pizza menee uunin ylätasolle grillivastuksen lähelle, pannupizza 10 minuutiksi, pelti noin 8 minuutiksi. Aika riippuu paljon uunistakin. (Vanhempien luona kun tein kerran leivinuunissa pizzaa, tuli minuutissa parissa kypsää. Siitä ei pizza paljoa parane.) Pohja ei ehtinyt paistunut paistinpannussa kunnolla, mutta ongelma ratkesi laittamalla paistinpannu lämpimälle hellan levylle hetkeksi.

Huom! Uunissa ollut paistinpannu näyttää erehdyttävästi samalta kuin sellainen, joka ei ole ollut uunissa. Älä erehdy ottamaan paljain käsin kiinni kahvasta.

Pizzan koristeena oli auringonkukan versoja, jotka olivat itselleni uusi tuttavuus. Näiden maku meni yllättävän hyvin kanttarellin ja kavereiden kanssa.