Diskopallo

Käytetyt materiaalit:

• hopeinen kartonki 
• hopeisia paljetteja 240kpl
• punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti silkkipaperi 
• kuminauha ja neula pallon ripustamiseen 

• yleisliima, Eri-keeper ja kuumaliima 
• pinsetit apuna paljettien asettamisessa 
• sakset 
• veitsi ja alusta
• nuppineula ja viivotin apuna taitoksissa 
• läpinäkyvä teippi apuna kosmeettisissa korjauksissa

Tämä tehtiin lahjaksi tanssinopettajalle. Diskopallo on muodoltaan snub dodecahedron. Kaava on Altin käsialaa ja tehty ohjelmalla, jonka Altti teki alun perin timanttilahjarasiaa varten. Kartongista tarvitaan neljä kaavan mukaista kappaletta, jotka taitetaan ja liimataan yhteen. Kun piirsin kaavan avulla ääriviivat kartonkiin, painoin nuppineulalla kaikki kulmat, jotta löytäisin ne taitoksia tehdessä.

Leikkasin suurimman osan saksilla, mutta käytin veistä tarkkoihin kulmiin sekä viisikulmioiden sisäosiin. Jätin jokaiseen viisikulmioon 5mm reunaa ja leikkasin sisuksen pois. Liimasin niihin sateenkaaren väreissä silkkipaperia lisätäkseni diskopalloefektiä. Tämän tein sen jälkeen, kun olin taitellut kappaleet ja liimannut kolme niistä yhteen. Siinä vaiheessa käsi vielä mahtuu pallon sisälle, eikä silkkipaperia joudu varomaan koko liimauksen aikaa.

Silkkipaperi pysyy paperiliimallakin, mutta paksu kartonki kaipaa Eri-keeperiä tai vastaavaa. Eikä hommasta selvitty edes kahdella eri liimalla, vaan paljetteihin piti käyttää kuumaliimaa. Kun pallo oli liimattu valmiiksi, viimeistelimme sen liimaamalla jokaiseen kolmioon kolme hopean väristä paljettia. Lopuksi vielä ompelimme kuminauhan, josta pallon voi laittaa roikkumaan.

Teknisesti haastavin kohta on neljän kappaleen sovittaminen ja liimaaminen yhteen. Oman hankaluutensa tuo myös silkkipaperin ehjänä pitäminen, jos sellaista haluaa käyttää. Pieniin repeämiin voi onneksi liimata teipin sisäpuolelle, eikä sitä huomaa päältä ollenkaan, mutta harmittaa se tietysti silti. Sekä Eri-keeper että kuumaliima pitää siistiä jälkeenpäin, mikä käy kärsivällisyyden päälle, vaikka taitokset ja liimaukset eivät sitä verottaisikaan. Eri-keeper lähtee kevyesti kynnellä rapsuttamalla, ja nihkeällä rätillä voi pehmittää, jos se ei tunnu lähtevän helposti. Kuumaliimasäikeet nypin pinseteillä. Aikaa työ vie, mutta tekeminen on mukavaa ja lopputulos upea, joten suosittelen.

Mustetahratestikeksit – leivonta-aritmetiikkaa

Näitä leivoimme tänään. Resepti on oma muokkauksemme. Nimensä mukaisesti näistä kekseistä kuuluu ennen syömistä katsoa mitä siinä hahmottaa. Sattuvatpa olemaan myös vegaanisia. Kun silmä vältti, pienet sormet kävivät epäsatunnaistamassa kuvan keksejä minkä ehtivät.

• 400g margariinia
• 170g sokeria
• 600g vehnäjauhoja
• 1rkl vanilliinisokeria
• 2tl inkiväärijauhetta
• 2rkl kaakaojauhetta

Nypi tai vatkaa margariini, sokeri ja jauhot taikinaksi. Ota taikinasta erikseen kolmasosa, eli noin 400g. Mausta suurempi osa vanilliinisokerilla ja inkiväärillä. Siivilöi pienempään osaan kaakaojauhe. Jaa molemmat taikinat kahteen osaan, ja käsittele ensin yksi vaalea ja tumma. Tarkoitus on saada lopulta kaksi pötköä, jotka pilkotaan viipaleiksi.

Tämä osio on oikeastaan valinnainen. Jos et halua mustetarhatestejä, on se ja sama, miten taikinaa käsittelet. Jaa sekä vaalea että tumma useampaan osaan, esim. vaalea neljään ja tumma kolmeen, ja asettele ne lomittain ja päällekkäin niin, että saat pötkön, jossa tumma on vaalean sisällä. Runno ja nuiji pötköä niin, että eriväriset taikinat menevät vielä satunnaisempaan järjestykseen.

Leikkaa pötköstä päistä palat, jaa pötkö kolmeen osaan. Jaa nämä osat edelleen neljään osaan ja ne vielä neljään osaan. Näin olet saanut 50 viipaletta. Jos et ole aritmetiikan ystävä, voit toki vain suoraan leikata pötkön 50 osaan. Toista sama toisen pötkön kanssa. Painele viipaleet ohuiksi ja tasaisiksi neljälle pellille, kullekin 25 keksiä. Paista noin 10 minuuttia uunin keskiosassa 200 asteessa.

Saippuaa – esikoululaisen ensikosketus kemiallisiin reaktioihin

Tänä talvena on poikkeuksellisen paljon lastenhoitajia ja opettajia, joille pitää keksiä lahjuksia vuoden päätteeksi, ja kaipasin jotain, josta saa helposti useammallekin. Selailin satunnaisia blogeja etsiessäni inspiraatiota, ja löysin monestakin paikasta saippuaa ja erilaista kosmetiikkaa. Petyin pahasti nähdessäni ohjeita, joissa sulatetaan valmista saippuaa. Se lipeän ja rasvan kemiallinen reaktio siinä juuri niin jännää on, että täytyyhän sitä tehdä mahdollisimman alusta itse. Fight Clubin saippuanvalmistusohjeet eivät tuntuneet riittäviltä, vaan käytimme apuna saippualaskuria soapcalc.net.

Suojalasit ja lipeä rakeen muodossa (K-Raudan Prof Rakeinen viemärinavausaine) löytyivät rautakaupasta ja rasvat ovat ihan markettitavaraa. Muottina käytimme maitotölkkiä. Laskurin avustuksella käytimme vettä 190g, lipeää 87g, oliiviöljyä 250g ja kookosvoita 250g. Näillä suhteilla saippuassa pitäisi olla 5% ylimääräistä rasvaa, minkä pitäisi kosteuttaa hieman. Lisäksi laitoimme laventeliöljyä noin 20 tippaa. Väriainetta ei ihan äkkiseltään saanut, joten sen kokeilu jää myöhempään, suunnitellumpaan kertaan.

Esikoululainen sai kunnian tehdä työt itse, hän niitä saippuoitakin enimmäkseen antaa. Sinisistä kumihansikkaista tuli pelottavasti mieleen Firefly:sta tuttu "Two by two, hands of blue", mutta en antanut sen häiritä liikaa. Rasvat mitattiin ja sulatettiin, ja seokseen lisättiin tuoksua. Lipeärakeet sekoitettiin hiljalleen veteen, välttäen haistelemasta liuosta. Kun seokset olivat saavuttaneet suunnilleen saman lämpötilan, joka tässä tapauksessa oli noin 45 astetta, ne sekoitettiin yhteen sauvasekoittimen avulla. Kun seos näytti sopivasti sakealta, tässä meni noin minuutti tai pari, se kaadettiin muottiin. Maitotölkki asetettiin leipävuokaan ja sivuille taiteltiin sanomalehteä pitämään tölkki muodossaan.

Saippuaan oli tullut pieni halkeama tunnin kuluttua ja päätimme leikata sen paloihin kuuden tunnin kuluttua. Näin seuraavana päivänä saippua näyttää ja tuntuu samanlaiselta kuin leikatessakin. Se on kaunis ja vaalea, vaahtoaa hyvin ja siinä on häivähdys laventelin tuoksua. Se ei selvästikään vielä ole kovettunut läpikotaisin, mutta on sillä tässä vielä neljä viikkoa aikaa siihen. Teemme ehdottomasti saippuaa toistamiseenkin, sen verran kiinnostava kokemus on!

Trains and Winter Rains

Sain viime jouluna inspiraation tehdä talvikoristeiksi junia. Piparkakkujoulukalentereita leipoessa tuli kuunneltua Enyan And Winter Came -levyä ja siitä se sitten lähti. Tällaisen ketjun avulla pääsee myös hyvin eroon hankalan pienistä kartongin- ja paperinsuikaleista. Altti käytti vaunujen kaavojen suunnittelussa apuna Menolippu-pelin (eli Ticket to Ride) vaunukortteja. Taisi sitäkin tulla pelattua samoihin aikoihin ja näin ne fuusioituivat mielessämme. Junat kiertelivät viime joulun kuusen koristeena, mutta nyt ne otetaan näin hyvissä ajoin esiin kiemurtelemaan verhoissa.

Omiin juniini käytin todellakin ylijäämäkartonkia ja -paperia, ja muille tein lahjaksi sitten glitteröidyistä skräppäyspapereista loisteliaampia versioita. Niistä ei tullut otettua kuvia, joten tässä vain nämä, mitä omaan kotiini tein.

Jokaisessa vaunussa on siis paperia/kartonkia kaksinkerroin niin, että taitos tulee kuvassa vasempaan reunaan. Vaunuissa on myös keskelle leikattu lovi, jonka läpi saa pujotettua seuraavan vaunun avattuna. Helpoimmat kohdat leikkasin saksilla, mutta pieniin ja vanujen sisällä oleviin kohtiin käytin mattopuukkoa. Nyt omistan jo askarteluveitsen, jolla veistely näissä on kovin paljon mukavampaa kuin tuolla mattopuukolla. Soravaunun sorat leikkasin kuviosaksilla.

Ohessa kaavat näihin vaunuihin, jos mieli tekee kokeilla.

Alucard hama-helmistä

Aloitan vanhasta Alucardista. Hahmo on Castlevania Symphony of Night -pelistä ja Altti teki sen aiemmin tänä vuonna lahjaksi. Alucard on sen verran cool ja hot, että tämä on oiva lahja tai askartelu kaikille Castlevaniasta kiinnostuneille. Hama-helmeily on rentouttavaa myös aikuisille. Väreinä on käytetty mustaa, harmaata, valkoista, punaista, violettia, ruskeaa, vaaleanruskeaa, keltaista ja kullankeltaista.